Alati muuttuvassa tietotaloudessa oppilaitoksilla on merkittävä rooli kestävän tulevaisuuden ja työelämän kehittämisessä. Tähän tehtävään liittyen koulutusten tuottajien on tasapainoiltava yhtäältä toistaiseksi tuntemattomien ja jopa ennakoimattomien kehityskulkujen kanssa sekä toisaalta oltava toimijoita, jotka aktiivisesti luovat tulevaisuutta sen sijaan, että seuraavat sen kehittymistä vierestä.
Koulutusten tuottajien tulee sekä seurata kehityskulkuja että aktiivisesti luoda tulevaisuutta.
Mitä asiasta sitten sanotaan eri raporteissa ja kyselyissä? Suomalaista korkeakoulujärjestelmää tarkastelleet viimeaikaiset raportit sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen lausunto korostavat koulutuksen kehittämistarpeina erityisesti tutkintokoulutusten osaamisperustaisuuden vahvistamista sekä joustavien oppimispolkujen luomista (1, 2, 3, 4, 5). Opetushallituksen vuonna 2022 toteuttamassa kyselyssä osaamistarpeiden muutosarvioissa tärkeitä tulevaisuuden teemoja olivat erityisesti edistyneeseen digitaaliseen osaamiseen sekä kestävyysosaamiseen liittyvien taitojen vahvistaminen (3). Kuulostaako tutulta?
Keskusteluja siitä, miten näihin osaamistarpeisiin pystytään vastaamaan käydään todennäköisesti jostakin näkökulmasta jokaisessa korkeakoulussa. Jotta puheet jalostuvat konkretiaksi, on niiden siirryttävä strategisista visioista käytäntöön, kuten opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmien uudistusvaihe onkin hyvä paikka pysähtyä miettimään, millaisia hyväksi havaittuja käytänteitä laaja-alaisten taitojen edistämiseksi on jo olemassa, ja minkälaiselle uudelle osaamiselle on tarvetta.
Tulevaisuuden työelämä edellyttää edistyneitä laaja-alaisia taitoja
Ammattikorkeakoulujen kehittämistyötä tehdään vahvasti työelämän tarpeet huomioiden. Se, mitä nämä työelämätarpeet ovat, vaihtelee paitsi aloittain myös ajankuvan ja tulevaisuusskenaarioiden mukaan. Tällä hetkellä kaikkia ammattikorkeakoulututkintoja ohjaava kansallinen vaativuustaso sekä eurooppalaisista korkeakoulututkinnoista annettu viitekehys edellyttävät, että opiskelijat saavat koulutuksessaan substanssiosaamisen lisäksi yleiset taidot. Näiden taitojen avulla he kykenevät toimimaan muuttuvissa toimintaympäristöissä, osaavat johtaa vaativia työkokonaisuuksia sekä viestiä selkeästi oman alansa sisällä sekä eri verkostoissa. (6.)
Edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee edelleen kasvamaan eri toimialoilla.
Yleisistä taidoista erityisesti edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee Opetushallituksen ja Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) mukaan kasvamaan edelleen laajasti eri toimialoilla vuoteen 2030 mennessä (3). Näiden merkityksen moni tunnistanee myös oman työnsä osalta. Yhteiskunnallinen digitalisaatio ja kestävän tulevaisuuden luominen ovat vahvasti käynnissä olevia muutoksia, jotka eivät ole lähelläkään päätepisteitään.
Digitaalisuudesta on puhuttu ja puhutaan siis jatkossakin paljon. Mihin suuntaan digitaitoja oikein tulisi kehittää? OEF:n katsauksessa tulevaisuudessa tarvittavat, edistyneet digitaaliset tietotaidot sisältävät seuraavat ulottuvuudet:
- digitaalisuuden perusteiden hallinnan
- digitaalisen lukutaidon
- digitaalisen sisällön tuottamisen
- digitaalisen turvallisuusosaamisen
- digitaaliset ongelmanratkaisutaidot sekä
- digitaaliset kommunikointi- ja yhteistyötaidot (3).
Vastaavasti kestävyysosaaminen koostuu useasta eri osa-alueesta. Kaikkein tärkeimpänä kyselyyn vastanneet pitivät ongelmanratkaisutaitoja, joihin sisältyy
- kyky tunnistaa ja ratkaista erilaisia ongelmia
- kyky kerätä, analysoida ja yhdistää tietoa ongelmien ehkäisemiseksi sekä
- kyky sopeutua muutoksiin (3).
Tulevaisuudessa tarvittavasta alakohtaisesta osaamisesta ja siihen liittyvistä muutostarpeista on kysytty myös ammattikorkeakoulujen opettajilta. Digitaalisuuteen liittyvät osaamistarpeiden muutokset nousevat vahvasti esille heidän vastauksissaan. Kahta korkeinta kärkisijaa pitivät digipedagogiikkaan sekä digitaalisiin oppimisvälineisiin ja ympäristöihin liittyvät osaamistarpeet (7). Myös näiden jälkeen suurimmat osaamistarpeiden kasvuun liittyvät teemat kytkeytyivät monilta osin digitalisaatioon. Vastauksissa korostuneita asioita ovat alusta- ja jakamistalouteen, avoimeen dataan, pedagogisen osaamiseen ja digitaaliseen läsnäoloon liittyvä osaaminen. (7.)
Digitaalisuuteen liittyvät muutokset ja mahdollisuudet nousevat esille kehittämistarpeina ja suosituksina myös korkeakoulupedagogiikan tilaa käsittelevässä raportissa. Toom ja kumppanit kehottavat korkeakouluja kehittämään digitaalisia oppimisratkaisuja sekä hyödyntämään tekoälyä ja teknisiä ratkaisuja pedagogiikassa kokonaisvaltaisesti. (2.)
Uudenlaisen ajattelun ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa.
Puheet digipedagogiikasta ja verkko-opintojen lisääntyvästä roolista koulutustarjonnassa eivät tarkoita enää menneinä vuosina hallinnutta ajattelutapaa opetusteknisistä ratkaisuista. Tällöin perinteisesti läsnäopetuksena järjestettyä opetusta siirrettiin verkkoympäristöön. Digitaalinen murros opetuksessa juurruttaa nyt kokonaan uudenlaista ajattelua. Ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa.
Mitä nämä tavoitteet sitten tarkoittavat käytännössä? Konkreettisesti digitaalisuuteen liittyvät pedagogiset muutokset näkyvät esimerkiksi korkeakoulujen yhteistyönä tuotetussa Digivisio 2030-hankkeessa, jonka pyrkimyksenä on luoda yhteinen verkko-opintojen ekosysteemi, jonka avulla opintoja pystytään kytkemään saumattomasti osaksi oppijoiden erilaisia koulutuspolkuja ja elämänvaiheita. Tämän ekosysteemin kehittämiseksi korkeakouluissa on tärkeää panostaa paitsi omien verkko-opintojensa suunnitteluun myös yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa.
Jotta voimme kehittää korkeakoulujen pedagogista toimintaa vastaamaan yhä paremmin tulevaisuuden tarpeisiin, tarvitsemme kasvavasti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Kansallisen yhteistyön lisäksi erityisesti ammattikorkeakouluissa tulisi panostaa opiskelijoiden kansainvälisyysosaamiseen ja kannustaa opiskelijoita kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja työharjoitteluun (2). Tärkeitä ulottuvuuksia koulutusten kehittämisessä ovat myös jo aiemmissa selvityksissä esille nousseet näkemykset joustavista opintopoluista, ristiinopiskelun tukemisesta sekä osaamisen tunnustamisesta (4, 5).
Kehittämistarpeiden tunnistamisesta ratkaisuihin
Opetussuunnitelmien uudistustyö on yksi keino, jolla voidaan vastata tulevaisuudessa korostuviin osaamistarpeisiin. Metropolia Ammattikorkeakoulussa se käynnistettiin keväällä 2024. Opetussuunnitelmauudistuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä opintoihin työelämässä tarvittavaa, laaja-alaista osaamista tukevia sisältöjä ja kansainvälisyyttä sekä lisätä toteutuksiin joustavia suoritustapoja ja monipuolista verkko-opintotarjontaa.
Tavoitteena Metropoliassa on, että kaikkien tutkintojen rakenteisiin kuuluu uusi, laaja-alaisia opiskelu- ja työelämätaitojen kehittymistä tukeva opintokokonaisuus vuonna 2025. Se koostuu laajuudeltaan pienistä kursseista, joita opiskelijat voivat valita vapaasti kaikille yhteisestä kurssitarjonnasta ja suorittaa opinnoissaan joustavalla aikataululla. Kurssien toteutusmuodot määritellään tarkemmin toteutus- ja arviointisuunnitelmissa (8), mutta uudistuksen yhtenä tavoitteena on luoda runsas tarjonta verkko-opintoina suoritettavia opintoja sekä suomeksi että englanniksi. Jokaiseen tutkintoon sisältyy uusissa opetussuunnitelmissa myös kansainvälisyysosaamista tukeva, U!REKA SHIFT-yhteistyönä toteutettava kurssi. Sen sisältö kehitetään yhdessä Metropolian koordinoiman, eurooppalaisista korkeakouluista koostuvan verkoston kanssa. Ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin nämä muutokset tulevat vuotta myöhemmin. Uusien osuuksien lisäksi tutkinnoissa edistetään edelleen kestävän kehityksen teemoja oman alan ja ammattitaidon edellyttämien alakohtaisten opintojen rinnalla.
Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa näkyy se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin?
Korkeakouluilla on sekä paljon vastuita että mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Jotta voimme antaa opiskelijoille sellaiset valmiudet, joilla he kykenevät toimimaan joustavasti erilaisissa työympäristöissä ja niiden digitaalisissa ulottuvuuksissa, on olennaista, että annamme tähän korkeakouluissa mallia sekä opintojen sisältöjen että toteutusten muodossa. Tässä onkin kaikille korkeakoulusektorin asiantuntijoille tärkeä pohdinnan paikka. Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa tulee näkymään se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin?
Kirjoittaja
Pia Koirikivi (FT, kasvatustieteiden dosentti) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa oppimistoiminnan asiantuntijana. Hän on erityisen kiinnostunut korkeakoulupedagogiikan kehittämisestä. Aiemmalta taustaltaan hän on kasvatustieteiden tutkija, opettajankouluttaja ja yliopistonlehtori.
Lähteet
- Yhdistetty lausunto yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallien uudistamisesta, 19.2.2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
- Toom, A., Heide, T. Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S. & A. Karvonen, 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Julkaisut 22. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
- Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Laaja-alaisten osaamistarpeiden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Osaamisen ennakointifoorumin 2021-2024 tuloksia. Raportit ja selvitykset 2023:1. Opetushallitus.
- Moitus, S. & L. Weimer, 2020. Suomen maaraportti: Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa. Policy brief opetus- ja kulttuuriministeriölle ja suositukset korkeakouluille.
- Moitus, S., Weimer, L. & J. Välimaa, 2020. Flexible learning pathways in higher education. Finland’s country case study for the IIEP-UNESCO SDG4 project in 2018–2021. Julkaisut 12. Kansallinen koulutuksen arvointikeskus.
- Valtioneuvoston asetus tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä 120/2017, § 2. Valtioneuvosto.
- Ammattialakohtainen osaamistarpeiden muutos vuoteen 2030. Verkkoraportti. Opetushallitus.
- Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Ei kommentteja